Moottoripyörämatkailu on minulle paitsi seikkailu, myös mahdollisuus irrottautua arjesta ja kokea vapauden tunne tiellä. Tässä kirjoituksessa muistelen kesälomareissuani Lappiin, varasin reissuun noin 4-5 päivää. Matkustin yksin ja olin päättänyt majoittua teltassa, jotta saisin reissuun lisättyä ripauksen erähenkisyyttä.
Ensimmäinen päivä: Raatteentie
Matkani alkoi aurinkoisessa ja lämpimässä syyskelissä. Ensimmäinen etappini oli historiallinen Raatteentie, jonne ajoin noin 500 kilometriä päätyen perille myöhään illalla, kello kymmenen maissa. Etsin sopivan leiripaikan Raatteentien varrelta, erään pienen sivutien varrelta, jossa pystytin teltan.
Seuraavana aamuna suuntasin Raatteen Portin museoon, joka teki suuren vaikutuksen. Sen esillepanot ja historia tarjosivat paljon pohdittavaa ennen kuin jatkoin matkaani. Olin päättänyt valita reittini mahdollisimman mutkaisten asfalttiteiden perusteella ilman tarkkaa suunnitelmaa.
Sade, kylmyys ja pitkät kilometrit
Seuraava kohteeni oli Sturmbock, mutta matka ei ollut aivan helppo. Muutaman tunnin ajon jälkeen alkoi sataa vettä, eikä sade tauonnut koko päivänä. Vaikka päivän ajomatka oli taas reilut 500 kilometriä, vesisade teki matkasta raskaamman. Illalla leiriydyin Kittilän pohjoispuolella, pystytin teltan sateessa ja valmistin iltaruokani kosteassa kelissä. Yön aikana sade jatkui taukoamatta.
Aamulla pakkasin leirin vesisateessa ja jatkoin matkaa kohti Sturmbockia. Sää oli ankara: sateenpitoisuus oli korkea, ja lämpötila vaihteli vain +2 ja +3 asteen välillä. 100 kilometriä ennen Sturmbockia iski hetkellinen epätoivo – sadepuku oli pettänyt ja ajohousut olivat kastuneet läpimäräksi. Päätin kuitenkin jatkaa, ja noin 30 kilometriä ennen päämäärää sade vihdoin hellitti. Perille päästyäni sain kiertää Järämän linnoitusalueen auringonpaisteessa, ja hetken ajan sade ja kylmyys unohtuivat.
Kotimatka Ruotsin kautta
Linnoituksen kiertämisen jälkeen suuntasin kohti kotia. Pian sade alkoi uudelleen, ja vaikka alkuperäinen reittini olisi kulkenut Suomen puolella, päätin ajaa Ruotsin kautta, koska sääennuste lupasi parempaa keliä. Matka eteni Haaparantaan asti, ja kun saavuin takaisin Suomen puolelle Tornioon, aurinko paistoi vihdoin. Vaikka olin suunnitellut pysähtyväni syömään Torniossa, en malttanut pysähtyä vaan ajoin suoraan Tupoksen ABC:lle, jossa viimein tankkasin itseni ruualla.
Pimeys laskeutui, ja päivän ajomatka venyi 750 kilometriin. Yöpaikan löysin Oulu-Ylivieska -tien varrelta, jossa teltan pystytyksen jälkeen uni tuli nopeasti. Viimeisenä päivänä kotiin oli jäljellä enää 300 kilometriä, ja viimeiset sadat kilometrit ajoivat mieleeni haikeuden – joko tämä reissu on todella ohi?
Jälkipyykki ja ajatuksia matkasta
Kotiin päästyäni jäljellä oli enää varusteiden huolto. Moottoripyörän pesin vasta seuraavana päivänä, mutta muuten matkan jälkeinen siivous sujui nopeasti.
Vaikka tämä ei ollut ensimmäinen pitkä moottoripyörämatkani, se muistutti minua siitä, kuinka hyvä matkakumppani Kawasaki GTR on. Reissun aikana se kuljetti minua luotettavasti säässä kuin säässä. Matkan haastavuus ja yllättävät tilanteet tekivät siitä entistäkin unohtumattomamman.
Lapin tiet kutsuvat edelleen, ja tiedän, että ensi vuonna on taas aika suunnata uudelle moottoripyörämatkalle, ja tällä kertaa Lofoottien upeisiin maisemiin. Tie jatkuu aina.
Vastaa