Kesän reissut ja ajot ovat vieneet minut ja Kawasaki GTR 1400:n jo yli 160 000 kilometrin rajapyykin. Pyörä on ollut luotettava matkakumppani, mutta kuten jokainen mekaaniikka, sekin kaipaa huoltoa. Jo ennen Norjan reissua huomasin ohjauksessa pienen pykälän, joka antoi viitteitä kuluneesta ohjauslaakerista. Reissun jälkeenkin kilometrejä kertyi lisää useita tuhansia – kunnes maanantaina töistä kotiin ajaessa pyörän käytös muuttui selvästi.
Ensimmäiset merkit viasta
Ajo tuntui epävakaalta ja erityisesti hitaassa vauhdissa jarruttaessa etupäästä kuului selkeä kolahdus tai napsaus. Tiesin heti, että nyt on aika tarttua toimeen. Ohjauslaakerin vaihto ei ole pieni operaatio – eikä sellainen, mitä olisin koskaan ennen tehnyt. Lähin vertailukohta olisi ehkä se, kun lapsena vaihdoin etuhaarukan polkupyörään.
Purku käyntiin – epävarmuus vaihtuu varmuuteen
Vaikka alku hieman jännitti, päätin aloittaa työn rauhassa ja loogisesti edeten. Purkaminen sujui yllättävän hyvin: kunhan tarkistin jokaisen vaiheen huolella ja pidin huolen, että kaikki tarpeellinen tuli irrotettua, keula lähti nätisti auki.
Haasteita kuitenkin tuli vastaan. Alempi laakerinkaula oli jumiutunut todella tiukasti kiinni, eikä suostunut irtoamaan ilman taistelua. Lopulta jouduin lämmittämään kaulaa, jotta sain sen irti – mutta samalla laakerin kumitiiviste meni rikki.
Uuden tiivisteen metsästys alkaa
Tällä hetkellä työ on tauolla, kun etsin uutta tiivistettä rikkoutuneen tilalle. Remontti siis jatkuu heti, kun saan tarvittavat osat käsiini. Mutta vaikka en ole vielä valmis, tunne on tällä hetkellä jo paljon varmempi kuin alussa. Tiedän nyt, että selviän tästä remontista omin voimin – ja opin samalla paljon uutta.
Jatkoa seuraa!
Kunhan saan pyörän kasaan ja pääsen koeajolle, julkaisen uuden artikkelin siitä, miten GTR käyttäytyy uusilla laakereilla ja millainen kokemus kokonaisuudesta lopulta muodostui. Pysy kuulolla – lisää on tulossa!
Vastaa